Saluki koirakoulussa

Luulin, ettei tuota mun salukia voi kouluttaa. Luulin, että se tulee vetämään ja räyhäämään remmissä ikuisesti. Mutta onneksi olin väärässä. Otinpa nimittäin yhteyttä erääseen ongelmakoirakouluttajaan (joka kouluttaa meitä ihmisiä). Vaikuttavinta mitä hän puhelimessa sanoi oli: "olipa kuinka saluki hyvänsä, kyllä sen pitää osata remmissä kulkea".






Jaffa on siis aina ollut melko hankala talutettava. Aivan kuin koko remmin konsepti olisi ollut sille koko ajan täysin vieras. Se nyki sinne tänne ja saattoi tehdä kaikenlaisia yllättäviä kiskaisuja ties mihin suuntaan. Se on aina ollut myös hyvin kriittinen kulmakunnan muita koiria kohtaan ja varsinkin tietyt rodut ovat olleet sille aivan liikaa. Viime aikoina tilanne on vaan pahentunut. Ehkä oman väsymyksen takia olin jotenkin luovuttanut sen kanssa ja joitakin kuukausia sen kanssa on ollut hirvittävän raskasta ohittaa yhtään koiraa. Minä vielä pärjäsin, mutta J:n kanssa se on ollut vielä paljon pahempi.

Kuten usein on, myös tässäkin tapauksessa Jaffa tunsi epävarmuutta meidän takia. Se ei ole ollut aivan varma kuka tätä laumaa nyt suojelee ja siksi se on ottanut tehtävän kantaakseen. Koira ei tietenkään voi toimia ihmislauman johtajana, jolloin tilanne aiheuttaa ristiriitoja sen pieneen mieleen. Jaffa ei kuitenkaan koskaan kotona ole ollut yhtään hankala eikä sitä ole ikinä osannut pitää mitenkään ongelmakoirana. Eikä se sitä tietysti olekaan, vika on koko ajan ollut remmin toisessa päässä.

Kuvailen koulutusta nyt hieman epämääräisesti, sillä en haluaisi kenenkään asiaa tuntemattoman ryhtyvän omin päin tällaiseen koulutukseen. Koirat, perheet ja tilanteet ovat yksilöllisiä ja parhaaseen lopputulokseen varmasti pääsee olemalla itse yhteydessä ammattilaiseen.

Koulutus alkoi neuvolakäynnillä, jossa kouluttaja katsoi pienellä lenkillä, millaista koiran ja omistajan yhteistyö on ja miten ohitukset sujuvat. Lopuksi tehtiin pieni luonnetesti ja tämän ehkä puolen tunnin yhteisen kävelyn jälkeen kouluttaja osasi kuvailla koiramme juuri sellaisiksi kuin olen ne aina tietänyt. Ja kuten sanottu, koirissa ei ollut vikaa vaan omistajissa, mikä tietysti helpottaa kouluttamista.

Neuvolakäynnillä saimme ohjeet seuraavaan viikkoon, jolloin koirille pidettiin jääkausi. Koiria ei siis ollut olemassakaan meille. Seuraavan viikon alussa harjoittelimme avustajien ja kouluttajan avustuksella ohituksia ja remmikävelyä, mikä meni uskomattoman hyvin. Koulutusvälineinä käytettiin ketjukaulainta (mitä en ikinä ottaisi koiralle omin päin käyttöön!!) ja suhisevaa tai kolisevaa purkkia. Viesti näytti menevän salukillekin perille ja räyhääminen ja sekoilu loppu kuin seinään. Koulutustilanteen jälkeen jääkautta lähdetään hitaasti purkamaan.

Pakko myöntää, että kyllä minua vähän säälitti koiraparkani, mutta loppupeleissä se varmaan on ollut ongelmien ydin: koiraa on kuitenkin inhimillistetty meilläkin liikaa, vaikka meillä onkin mielestäni aika selvää, mitä koirat saavat tehdä ja mitä eivät. Pitää kuitenkin muistaa, että onnellisimmillan koira on varmasti silloin kun se ei yritä johtaa ihmislaumaa ja kun se tietää oman paikkansa. Koirilla pitää olla rakkauden lisäksi myös selkeät rajat joka tilanteessa.

Karman siskonlapset

Kävin maanantaina katsomassa Karman siskon, Savun pikkuisia, jotka ovat noin 7-viikkoisia. Menoa riitti, mutta parin tunnin visiittiimme mahtui myös parit tirsat. Ihania tyyppejä!

Ja ihan selvennykseksi, näistä ei ole meille tulossa kukaan :)

Kun koiran maha menee sekaisin

Meillä on täällä pari potilasta, jotka toivottavasti muuttuvat pikkuhiljaa toipilaiksi. Viime suunnuntaina Karman vatsa alkoi oireilla aika rajusti ja kaikki tuli nestemäisenä läpi, mitä hälle olin antanut. Seuraavana päivänä tilanne näytti helpottuvan, mutta Karman paranemisen sijaan myös Jaffa sai tämän taudin. Soitin tiistai aamuna eläinlääkärille, että kuinkas nyt toimitaan.

Sain ohjeiksi perus keitä kanaa ja riisiä ja niillä muutama päivä. Meillä oli itsellä käytössä Nutri Plus geeli sekä Biobak ja niitä saikin jatkaa. Lisäksi hain apteekista vielä Canikur pro tahnan, jonka pitäisi helpottaa suolisto-oireita. Eilen ulos tuleva tavara alkoikin näyttää kiinteämmältä ja ehdin melkein huokaista helpotuksesta. Jaffa kuitenkin halusi sinnikkäästi ulos taas illalla ja yö ravattiinkin sitten molempien kanssa vuorotellen tiheään tahtiin.

Tänään torstaina soitin uudestaan lääkäriin ja varasin tytöille ajan eläinlääkärille. Jaffalle on pitkittyneen ripulin takia kerran tullut suolistotulehdus ja sitä ei tässä taloudessa päästetä enää tapahtumaan. Molemmat saivatkin viikon suolistoantibioottikuurin, jonka pitäisi helpottaa oireita. Viimeksi Jaffan olo helpottui lääkkeillä muistaakseni alle vuorokaudessa, joten toivottavasti tälläkin kertaa pääsemme nauttimaan normielämästä hyvin pian.

Olin tietysti ilmoittanut Karman kahteen sijoituslähtöön Tampereelle, mutta jo alkuviikosta oli hyvin selvää, että kisat jäisivät osaltamme väliin. Ensi viikolla katsotaan, miten pieni toipuu. Lääkkeelä on seitsemän vuorokauden doping-varoaika, joten perjaatteessa 8.10. kisa olisi vielä mahdollinen. Riippuu nyt ihan siitä, miten Karma toipuu. Jos kuitenkin yhtään näyttää meno heikolta niin (maailmankaikkeuden epäonnisin) kisakausi on tältä vuodelta taputeltu.

Täällä Länsi-Helsingissä liikkuu nyt ilmeisesti joku vähän rajumpi koirien vatsatauti, joten tässä vinkkejä vatsan hoitoon kokemattomalle:

• Ruuaksi kannattaa vaihtaa heti kevyt ja simppeli keitetty riisi ja kypsä kana / seiti / laktoositon raejuusto tai muu kevyt ja helposti sulava proteiinin lähde. Ruokaa annetaan pieniä määriä kerrallaan useita kertoja päivässä.
• Itse lisään ruokaan Biobak jauhetta. Usein se on tepsinytkin.
• Täydennysrehuksi sopii esim. Nutri Plus geeli tai joku elktrolyyttivalmiste. Lisäksi olen nesteyttänyt ihan vesiruiskulla, jos koirat eivät ole itse juoneet. Nahkeat ikenet ja kevyesti vedettäessä ylös jäävä niskanahka kertovat koiran kuivumisesta.
• Canikur pro, Attapekt, Inupekt forte tai muu tukivalmiste voi helpottaa koiran ripulioireita.
• Normiruokaan palataan varovasti vähitellen oireiden poistuttua, jottei vatsa ärtyisi uudestaan.
• En ota kantaa, milloin kannattaa / pitää viedä lääkäriin. Minä vien aika herkästi, koska suolistovaivat ovat tosi raskaita niin koiralle kuin itsellekin. Lisäksi nestevajaus tulee herkästi tällaisessa taudissa ja nytkin Karmalle laitettiin varmuuden vuoksi nesteytys ihon alle. Lisäksi eläinlääkäri arvioi asiantuntevasti koiran kunnon ja ohjaa tarvittaessa jatkotutkimuksiin tai kirjoittaa sopivan lääkehoidon.
  
  
  

Tsemppiä kaikille vatsaoireisten koirien omistajille. Meillä kakkaralli alkaa aina nukkumaanmenon jälkeen, joten meillä on nukuttu kunnon yöunet viimeksi lauantaiyönä. Pitää silti koittaa pitää lippu korkealla ja toivoa parempaa huomista!

Kaikkien aikojen kilpailut – Turku Cup 2016

En edes tiedä, mistä aloittaisin. Kunnon kaaospäivä. TVK:sta ei kyllä taaskaan mitään pahaa sanottavaa! Tykkään heidän meiningeistä.

Yritämme aina lähteä hyvissä ajoin liikkeelle, ettei matkalla tarvitse hosua. Varsinkin, jos matka on yhtään pidempi, on kivaa, että matkalla pystyy pitämään kahvi- tai vessatauon ilman kiireen tuntua. Tällä kertaa taipumuksemme palkittiin. Auton rengas nimittäin puhkesi Turun motarilla noin vartin päässä kisapaikasta. Ensin meni puoleksi minuutiksi jauhot suuhun: siinä taisi mennä meidän kisat ja mitä tällaisessa tilanteessa edes tehdään? Olla nyt jumissa kahden koiran kanssa motarin varressa. (Onneksi oltiin jätetty loput koirat kotiin tällä kertaa).

Äippä rupesi heti selvittelemään auton hinausta ja siihen liittyviä asioita ja minä ryhdyin järjestelemään itseäni ja koiria kisapaikalle. Ihana turkulainen ystäväni tarjoutui kyysäämään meidät Vätin radalle ja muutenkin auttamaan tarpeen mukaan. Soitin äkkiä myös TVK:lle: saatamme myöhästyä. Vastaus oli uskomattoman ymmärtäväinen ja ystävällinen.

Ehdimme lopulta ihan hyvin. Minä, Karma ja Viiu olimme riittävän ajoissa. Äitinikin sai vararenkaan paikalleen ja pääsi juuri kopittamaan Viiua. Minä olin lämmitellyt koirat valmiiksi. Viiun lähtö meni huonosti ja se sai harmi kyllä diskin. Vähän epäselväksi jäi, johtuiko kahnaus Viiun pyrkimisestä ulkoreunalle.

Karman ensimmäinen lähtö meni myös tosi huonosti ja aika oli melko surkea. Toinen lähtö meni paremmin, mutta kilpakumppani ilmoitti Karmalle, ettei tarvitse tulla tielle ja Karma väisti haukkuvaa koiraa. Näin ollen viidennen kv-ajan saaminen jäi viidestä sekunnin sadasosasta kiinni.

Kotimatkalle lähdettiin jo ennen palkintojenjakoa. Onneksi, sillä vararenkaalla ajaminen on hidasta ja hiukan epävarmaa. Vettä satoi suuren osan matkasta kaatamalla. Saimme onneksi körötellä vanhaa Turuntietä aika yksinään. Meillä meni normisti vajaan parin tunnin matkaan melkein neljä tuntia...

Päivä oli tavallista kisapäivää rankempi, mutta renkaan puhkeamisesta, huonoista suorituksista ja vesisateesta huolimatta mukava. Kiitos taas sinne Turkuun. Olette matavia! Meillä oli tänään ihan huippu crew!

Niin ja äiti, ollaan me vaan aika tiimi!

Asiaa hampaista (huonon koiranomistajan tunnustuksia)

Tiesittekö, että koiran hampaat pitäisi pestä joka päivä, jos hampaiden pesemisestä haluaa hyödyn irti? Minä en tiennyt! Siksi alla oleva karsea näky MINUN koirani suusta.

Karmalla on aina ollut ihan vitivalkoiset hampaat, mitä nyt viimeaikoina kulmahampaisiin on alkanut tulla vähän tummumaa. Niinpä en tajunnut vahtia Jaffan hampaita tarpeeksi usein! Noin vuosi sitten huomasin melko massiiviset hammaskivikertymät sen hampaissa ja säikähdin. Ostin heti minulle suositeltua Dentiseptiä ja aloin levittää sitä kerran-kaksi viikossa sen hampaisiin. Se näytti auttavan ja luita syödessä hammaskivi irtoili isoina paloina. Sittemmin olen pessyt koirien hampaat pari kertaa viikossa, mutta näytti, ettei siitä ollut Jaffalle mitään hyötyä. Hampaat menivät kamalan näköisiksi ja ikenet tulehtuivat. Luulin, että liian usein harjaaminen on huonoksi koirien ikenille ja koitin olla tosi hellävarainen. Oli pakko varata eläinlääkäriaika ja putsauttaa hampaat ihan kunnolla. Lopputulos oli valkoisemmat hampaat kuin itselläni:

Hakiessa jaffaa tuli eläinlääkärin kanssa puhetta hammashuollosta. Hän vain totesi, että jos hampaita pesee vain joka toinen päivä saa hampaidenpesun hyödystä vain noin 30 % ja jos niitä pesee harvemmin on sama kuin ei pesisi ollenkaan! Mitä!? Taas meni kaikki käsitykset uusiksi. Hän oli itse käynyt juuri viime keväänä hammaskoulutuksessa ja tieto perustui siellä esiteltyihin tutkimustuloksiin (valitettavasti en tiedä lähdettä enkä ole sitä itse nähnyt). Olen kuitenkin ihan käytännössä huomannut, ettei liian harva harjaamisväli auta mitään.

Ei siis ihme, että Jaffan hampaat menivät niin huonoon kuntoon. Täytyy myöntää, että jos olisin ollut aktiivisempi tiedonhankinnassa itse, olisin ehkä osannut reagoida aiemmin. Eläimiä koskevaa järkevää ja tutkimuksiin (ei uskomuksiin) perustuvaa tietoa on kuitenkin joskus maallikkona vaikea löytää/ymmärtää (selityksiä...). Nyt tämä surkea koiranomistaja marssi saman tien eläinlääkäristä kauppaan ja osti uuden satsin Dentiseptiä ja jotain koirien maksahammastahnaa. Koirilla on myös omat Pirkka lasten hammasharjat ja ne rupeavatkin nyt viuhumaan joka ilta!

Viisi syytä olla hankkimatta koiraa

Tässä muutama asia, joita olen miettinyt, miksi koiran hankkimista kannattaa harkita useaan kertaan. Koira kärsii elämänmuutoksista ja arvostaa rutiineja sekä kiintyy omaan perheeseensä ja laumaan. Siksi koen, että koiraa ei saa hakkia koskaan hetken mielijohteesta ja ne varjopuolet on nostettava pöydälle heti, jottei tuleva koira joudu kiertolaiseksi.

Minulla oli todella pitkään kauhea koirakuume ennen kuin hankin Karmaa, mutta lykkäsin hankintaa kunnes olin varma siitä, että olen saanut matkustella ja hillua öitä tarpeeksi. Onneksi tein niin, sillä koirat olisivat varmasti olleet vain tiellä kun olin nuorempi.


1. Ulkoilu säästä riippumatta / aikaiset herätykset

Midän koirat käyvät ulkona vähintään kolme kertaa päivässä yhteensä noin 1,5-2h. Välillä on tosi rasittavaa pukea itseä ja koiria sadetta varten, varsinkin aamulla, jos tekisi mieli nukkua vähän pidempään. Karma on aamu-uninen, mutta Jaffa on vaativampi. Se haluaa ruokaa ja ulos mielellään ennen kahdeksaa.

Minua ei haittaa kävellä sateessa, pidän siitä enemmän kuin koirani. Olen myös aika aamuvirkku, joten kestän herätykset. Ennen töitä on ihanaa ulkoiluttaa koirat, sillä veri alkaa kiertää paremmin ja aina tietää, millainen sää on.

2. Rahanmeno

Koiran hankintahinta on pikkuraha siihen nähden, mitä koira elämänsä aikana kuluttaa. Meillä koirat syövät noin 50/50 suhteessa raakaa lihaa ja Canagan-nappuloita. Ne maksavat hunajaa. Uskon kuitenkin, että hyvä ruoka pitää koirat elinvoimaisina ja terveinä pidempään.

Eläinlääkärit vasta maksavatkin. Ja valitettavasti tapaturmat ovat vinttikoirilla melko yleisiä. Karman kanssa ei ole juuri tarvinnut lääkärissä käydä, mutta Jaffan senkin edestä. Taidetaan olla jo heittämällä menty yli kahden tonnin (oikeasti varmaan lähempänä 3k jo) ja ikää on vasta 3,5 vuotta. Eläinlääkärin lisäksi fysioterapia 1-3kk välein kustantaa noin 65 euroa laaki. Karma saa fysioterapiahoidon kuitenkin vain 1-2 kertaa vuodessa. Koirat tarvitsevat lisäksi takkeja eri säille. Myös minä tarvitsen vähän paremmat ulkoiluvarusteet, sillä haluan pysyä kuivana ja lämpimänä ilman rakkuloita jaloissa. Lisäksi kaikenlaista muuta ei-niin-välttämätöntä tulee vielä päälle.

Tässä jaffan tämän vuoden eläinlääkärilaskut. Suosittelen hankkimaan vakuutuksen jo pennulle. Jos koiralla on huonoa tuuria (kuten Jaffalla), vakuutus maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

3. Loukkantumiset tai sairastelut

Nämä ovat kalliita ja stressaavia. On ihan kamala fiilis, ku oma koira on kipeänä. Minun koirillani onneksi ei ole ollut pahoja sairauksia, mutta Jaffalla tapaturmia on vähän jatkuvasti. Kuntouttaminen on raskasta, väsyttävää ja aikaa vievää puuhaa, jossa maltti on valttia. Olen aika sellainen kaikkimullehetinyt-tyyppinen ihminen, joten kuntoutus ottaa koville myös siinä mielessä. Epätietoisuus tulevaisuudesta ja kuntoutuksen onnistumisesta aiheuttavat harmaita hiuksia. Tai mitä jos kuitenkin teen jotain väärin?

4. Koirankarvat, hiekka, pöly ja tuhot

Asumme pienessä asunnossa ja tiettyihin aikoihin vuodesta tuntuu, että hiekkaa on kaikkialla. Pölypallerot viilettävät kämpän lattiaa päivä imuroinnin jälkeen. Minä en ole mikään himosiivooja, mutta inhoan likaista kotia. Olen tehnyt henkilökohtaisen kompromissin ja opetellut sietämään jonkin verran pölyä ja karvaa, sillä en jaksa imuroida joka päivä. Rikkaharja on kovalla käytöllä kyllä. Vaikka omat koirani ovat sileäkarvaisia ja niiden ei pitäisi tuoda hiekkaa sisään eikä karvojakaan kai kauheasti lähde verrattuna esimerkiksi kultaiseen noutajaan, on hiekan lisäksi karvojakin silti joka paikassa.

Tuhoista sen verran, että meidän Jaffa on syönyt kaiken, mikä hänen hampaisiinsa on ikinä osunut. Esimerkiksi yhden nojatuolin, sohvan, kaksi runkosänkyä, ruokapöydän kulmat, tapetit, maalit ja sementit seinistä, ikkunalaudan ja kaikenlaista pientä muuta. Onneksi tämä on näin Jaffan ollessa 3,5-vuotias on jo alkanut helpottaa, mutta seinää menee välillä vieläkin. On Karmakin jotain pientä hajottanut pentuna, mutta Jaffalla se jatkui todella pitkään.

5. Aika

Koirien hoitamiseen, ulkoiluttamiseen ja treenaamiseen menee monta tuntia päivässä. Aika on mielestäni se tärkein asia, jonka voit antaa koirallesi. Leikkaan koirieni kynet kerran viikossa, ulkoilutan pari tuntia päivässä, pesen hampaat muutaman kerran viikossa ja ruokin kahdesti päivässä. Näihin menee aikaa. Koiria ei myöskään voi jättää liki vuorokaudeksi kotiin vaikka ne olisivatkin saaneet riittävästi liikuntaa ulkona. Niiden kanssa on oltava myös kotona. Jos yhtään tuntuu, ettei koiralle ole antaa suurta osaa omasta vuorokaudesta niin silloin kannattaa hankinta jättää tekemättä. Työt, matkustelu, muut harrastukset ja kaikki muukin pitää mielestäni sovittaa koirien mukaan.

Kohta kolme erityisesti rassaa meidän arkea. En kuitenkaan kaikista vastoinkäymisistä huolimatta kadu koirien hankkimista enkä voisi kuvitella luopuvani niistä. Joskus hankaluudet ja hirveä kiire (sekä riittämättömyyden tunne) ottavat päähän, mutta toisaalta on tosi rentouttavaa ottaa joka päivä se tunti omaa aikaa ja lähteä lenkille. Se on pakko hoitaa, mutta se tekee niin hyvää minulle.

Toivottavasti joku koiran hankintaa suunnitteleva lukee tämän ja sai mietittävää. Kaikki koirat eivät tietenään ole kuten meidän Jaffa, mutta valitettavasti sitä ei koskaan tiedä millainen täystuhotapaturmakerääjä sieltä tulee :D

Mitä kuuluu Jaffalle ja Karmalle

Ajattelin taas kirjoitella vähän, kun edellisestä kerrasta on niin tolkuttomasti aikaa. En varmaan saa kyllä kirjoitettua aiheista, joista olin ajatellut viime kesänä kirjoittaa... Mutta jotain muuta sitten varmaan.

Jaffa on toipunut aikaisemmasta vammasta tosi hyvin ja on päässyt jo juoksemaan irti. Sterkkasin sen myös nyt keväällä. Olin tekemässä sitä joka tapauksessa, mutta sieltä löytyi alkava kohtutulehdus. Kerrankin tuon koiran kanssa kävi tuuri, nimittäin kohtu saatiin pois ennen valtavia kipuja ja hengenvaarallista tulehdusta. Siitäkin leikkauksesta Jaffa toipui hyvin ja siltä osin kaikki kunnossa

Ei Pikku-Kryynin kanssa kaikki kuitenkaan kunnossa ole. Jaffalla on jokin uusi vaiva takapäässä (selässä), jota nyt tutkitaan ja hoidetaan. Vaikuttaisi olevan lihaksissa kuitenkin.

Karman kanssa me ollaan kisattu kaksi kisaa tänä vuonna. Itseasiassa juurikin tänään meidän piti osallistua Kesälesken iltakisoihin HVK:lla, mutta Karmapa päätti aloittaa eilen juoksunsa. Tietenkin. Koska Karmalta puuttuu vielä (enään) yksi KV-aika, jotta hän valioituisi. Juoksut ovat kyllä sotkeneet jokaikisen kisakauden tähän mennessä. Toivottavasti se toipuu juoksuista hyvin, että päästään vielä syksyllä yrittämään. Ainakin se on nyt ihan hyvässä kunnossa.

Karman treenaaminen on aina ollut aika tuskaista. Se ei nimittäin liiku metriäkään ellei siihen ole joku hyvä syy. Jos itse juoksen tai poljen pyörällä se tulee kivasti mukana, mutta jos yritän pitää sitä metsässä tai puistossa irti, sille pitää jatkuvasti olla heittämässä leluja. Muuten se on kirsu minun pohkeessa kiinni eikä mene turhan kauas.

Liedon maastokisat eivät menneet kummoisesti ja kelikin oli ihan hirveä. Päivä oli kuitenkin kiva. Liedon Parmaharjulla järkätyt kisat ovat kesän suosikkini, koska siellä on huippukiva meininki ja se on aina ollut toimiva. Olen käynyt siellä kolme kertaa. Tampereen ratakisat taas menivät Karmaksi tosi hyvin, plakkarissa kaksi KV-aikaa eli yksi serti sieltä ja 350 m viiden koiran lähdössä paras lähtö ja loppuun asti pidetty ykkössija.

Mulla on taas jotain postausideoita, mutta katsotaan lähteekö tämä yhtään käyntiin. Toivottavasti joku lukee näitä juttuja vielä.