Olisi niin paljon asiaa Karman ja mun viimeaikaisista touhuista, etten tiedä mistä aloittaa. Kerrotaan tänään vaikka meidän koirakoulutushommista ja jätetään Karmelin houdini-puuhat seuraavaan kertaan.
Lähtötilanne
Karma oli ihan hirveän itsepäinen ja tottelematon vielä pari-kolme viikkoa sitten. Siis ihan toivottoman hankala. Se veti remmissä kuin hullu, hyppi ihmisten päälle, haukkui mulle puistossa ja kotona sekä keksi kaikkea muutakin hiton ärsyttävää. Se kokeili mun rajoja ihan jatkuvasti.
Toimenpiteitä
Luin tunteja erilaisia jääkausitarinoita ja koirien laumakäyttäytymiseen liittyviä artikkeleita sekä johtajuudesta koirakouluttajien sivustoilta ja keskustelupalstoilta. Ymmärsin heti, ettei totaalinen jääkausi tule kysymykseen näin nuoren koiran kohdalla, joten tein siitä kaiken lukemani perusteella livemmän, meidän talouteemme sopivan version.
Kirjoitin uudet säännöt jopa paperille. Osa niistä ei selkeästi toimininut, joten lievensin sääntöjä hieman lisää. Jäljelle jäi ihan pikkujuttuja. Esimerkkejä alla:
- Karma sai huomiota vain meidän aloitteestamme
- Sen kanssa ei leikitty, jos se toi lelun
- Jos Karma räkytti leikkiin haastaen (hyvin vaativasti) se joutui parvekkeelle pariksi minuutiksi jäähylle ja pääsi sieltä pois heti kun ei pyytänyt sisään. Myöhemmin pelkkä murahdus riitti.
- Se ei saanut ruokaa, jos se pyysi sitä
- Kotiin tullessa Karma ei saanut mitään huomiota ennen kuin se rauhoittui omiin puuhiinsa (yleensä se nappaakin luun ja menee sängylle syömään sitä)
- Karma ei milloinkaan saanut tulla minun ja poikaystäväni väliin, nukkuessa tai muutenkaan (Karma on jokseenkin mustasukkainen minusta)
- Jos se puri (lähinnä poikaystävää) kädestä (haastaen leikkiin tai vaatien jotain) se joutui heti pois sängystä, eikä huomiota tullut
- Karmaa ei saanut komentaa missään tilanteessa vaan rangaistus huonosta käytöksestä oli aina huomion puute. Hyvästä käytöksestä sai aina palkinnoksi kehuja ja huomiota.
Päätin, että remmissä vetämiseen alan puuttua vasta, kun se käyttäytyy kotona kunnolla. Asia kerrallaan, etten itse mene sekaisin ja uuvu.
Tuloksia
Aluksi Karma selkeästi protestoi uutta järjestystä ja alkoi hakemaan huomiota yrittämällä varastaa tavaroita tai rikkomalla niitä. Nämä tavarat otettiin kylmän viileästi sanaakaan sanomatta koiralta pois ja laitettiin paikkaan, josta se ei niitä saa. Lisäksi haukkuminen ehkä jopa paheni joksikin aikaa, jolloin tosiaan huomiotta jättämisen sijaan koira joutui laumasta erilleen ulos. Olin kuitenkin lukemani perusteella valmistautunut tähän protestiin, joten en piitannut siitä. Ainakin huomasin, että muuttuneella ilmapiirillä oli jokin vaikutus.
Viikossa ero oli silminnähtävä. Karmaan sai ihan oikean kontaktin. Nyt 2-3 viikkoa myöhemmin Karma on ihan eri koira. Se uskoo nykyään pienimmästäkin ärähdyksestä ja lopettaa haukkumisen ja tuhmuudet (jalkarahin raapiminen vimmatusti, maton kurittaminen) samantien. Se tietää, että näissä asioissa ei ole neuvotteluvaraa. Koirapuistossa tilanne on vähän toinen ja siellä treeni jatkuukin vielä. Nykyään kyllä lähdetään sieltä heti, jos tuo alkaa haukkua mulle, jottei tilanne pääse äitymään hankalaksi.
Huomioita
Tietysti pitää muistaa, että Karma on vielä ihan kesken ja ihan itsestäänkin rauhoittuu iän myötä. Minusta se vain oli liian mahdoton ja omat hermoni tahtoivat kiristyä turhan helposti, kun en oiekein tajunnut mitä teen väärin. En kuitenkaan jaksa enää analysoida sitä, mikä meni vikaan. Tärkeämpää on se, mikä onnistui.
Meidän suhde on hirveän paljon parempi nyt. Karma arvostaa minun huomionosoituksia enemmän ja kunnioittaa myös poikaystävää. Se on paljon hellempi minua kohtaan ja ikään kuin varovaisempi, ettei hypi meidän varpaille. Kaikenkaikkiaan nyt kun sekä Karmalle, mulle että poikaystävälle on selvää, mikä on meidän lauman arvojärjestys (lähinnä se, että Karma on siellä alimpana ;), vaikuttaa koko porukka onnellisemmalta ja tyytyväisemmältä. Etenkin Karma. Luin jostain, että
johtajuus pitää ansaita, sitä ei voi ottaa. Tämä lause sävähdytti minua enemmän kuin kenenkään koiraihmisen kommentit tähän asti.
Vetämisestä
Nyt kun Karmaan on paljon helpompi saada kontakti myös remmissä, kehun sitä aina kun se menee nätisti. Ihmisiä me ohitetaan nykyään nami kourassa, jotta vältytään ikäviltä tilanteilta, joissa Karma yrittä kaikin voimin tervehtiä jokaista vastaantulijaa. Mielestäni tämä toimii ihan, kun nyt ei remmiä tarvitse kiristää niin tiukalle, ettei se pääse hyppäämään. Remmissä vetäminen on kuin itsestään vähentynyt aivan hirveästi. Toki meillä molemmilla on parempia ja sitten niitä huonompia päiviä, jolloin kaikki ei suju niin hyvin. Kokonaisuus on silti aiempaa toimivampi.
...
Haluaisin mielelläni kuulla vastaavia tarinoita ja onnistumisen iloja vaikka kommenttiboksiin. Jos joku on eri mieltä mun metodeista tai sitten samaa mieltä, niin mä kuulisin mielelläni senkin.
En ole mikään koirankouluttaja ja mun koira on ihan älyttömän viisas luikero, joten siihen nähden me ollaan onnistuttu musta ihan älyttömän hyvin!
