En edes tiedä, mistä aloittaisin. Kunnon kaaospäivä. TVK:sta
ei kyllä taaskaan mitään pahaa sanottavaa! Tykkään heidän meiningeistä.
Yritämme aina lähteä hyvissä ajoin liikkeelle, ettei
matkalla tarvitse hosua. Varsinkin, jos matka on yhtään pidempi, on kivaa, että
matkalla pystyy pitämään kahvi- tai vessatauon ilman kiireen tuntua. Tällä
kertaa taipumuksemme palkittiin. Auton rengas nimittäin puhkesi Turun motarilla
noin vartin päässä kisapaikasta. Ensin meni puoleksi minuutiksi jauhot suuhun:
siinä taisi mennä meidän kisat ja mitä tällaisessa tilanteessa edes tehdään?
Olla nyt jumissa kahden koiran kanssa motarin varressa. (Onneksi oltiin jätetty loput koirat kotiin tällä kertaa).
Äippä rupesi heti selvittelemään auton hinausta ja siihen
liittyviä asioita ja minä ryhdyin järjestelemään itseäni ja koiria
kisapaikalle. Ihana turkulainen ystäväni tarjoutui kyysäämään meidät Vätin
radalle ja muutenkin auttamaan tarpeen mukaan.
Soitin äkkiä myös TVK:lle: saatamme myöhästyä. Vastaus oli uskomattoman
ymmärtäväinen ja ystävällinen.
Ehdimme lopulta ihan hyvin. Minä, Karma ja Viiu olimme
riittävän ajoissa. Äitinikin sai vararenkaan paikalleen ja pääsi juuri
kopittamaan Viiua. Minä olin lämmitellyt koirat valmiiksi. Viiun lähtö meni huonosti ja se sai harmi kyllä diskin. Vähän epäselväksi jäi, johtuiko kahnaus Viiun
pyrkimisestä ulkoreunalle.
Karman ensimmäinen lähtö meni myös tosi huonosti ja aika oli
melko surkea. Toinen lähtö meni paremmin, mutta kilpakumppani ilmoitti Karmalle, ettei tarvitse tulla tielle ja Karma väisti haukkuvaa koiraa.
Näin ollen viidennen kv-ajan saaminen jäi viidestä sekunnin sadasosasta kiinni.
Kotimatkalle lähdettiin jo ennen palkintojenjakoa. Onneksi,
sillä vararenkaalla ajaminen on hidasta ja hiukan epävarmaa. Vettä satoi suuren
osan matkasta kaatamalla. Saimme onneksi körötellä vanhaa Turuntietä aika
yksinään. Meillä meni normisti vajaan parin tunnin matkaan melkein neljä tuntia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti